Susi oin Suomessa erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu. Viimeisten vuosikymmenien aikana susien määrä suomessa on vaihdellut alle sadasta noin 250 yksilöön - susia on koko maassamme vähemmän kuin saimaannorppia. 1/2015 WWF arvioi, että suden oikea uhanalaisuusluokitus Suomessa olisi todennäköisesti äärimmäisen uhanalainen. Suden uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on metsästys. Myös valtion hyväksymä laillinen metsästys uhkaa susikantaa salametsästyksen ohella.

Susi on Euroopan unionissa ns. tiukasti suojeltu laji. Tuoreimman Suomen EU:n komission raportoiman arvioinnin mukaan suden suojelusta on luovuttu ja sallittu lajin ns. "kannanhoidollinen" metsästys. Metsästystä on perusteltu sillä, että annettu lupa tappaa laillisesti vähentäisi laitonta tappamista ja "edistäisi susien ja ihmisten rinnakkaiseloa". Jo lähtökohtaisesti metsästyksen salliminen oli virhe huomioiden suden uhanalaisuus ja riittämätön suojelutaso sekä metsästyksen ajoittuminen suden lisääntymisaikaan.

Tämä ns. "kannanhoidollinen" metsästyskokeilu jatkuu talvella 2016. Metsästyksen mahdollisesta jatkosta päätetään syksyllä 2016. Susia ei kuitenkaan suojella tappamalla. Ihmisten ja eläinten, myös suurpetojen, yhteiselon edistämiseen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun löytyy muita keinoja. Suden salametsästys on törkeä metsästysrikos. "Palkkiona tai korvauksena salametsästyksestä pidättäytymisestä" tai suden suojelusta ei tule antaa laillisia tappolupia. 

Kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö

1. EU:n luontodirektiivin eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Susi kuuluu luontodirektiivin liitteen IV tiukkaan suojelua edellyttäviin lajeihin. Suden kohdalle on tehty kansallinen varauma, joka sallii lähtökohtaisesti susikannan sääntelyn poronhoitoalueella. Suomessa susi kuuluu poronhoitoalueella luontodirektiivin liitteeseen V. Luontodirektiivi on jäsenvaltioon nähden velvoittavaa oikeutta, joten kansallisen lainsäädännön tulee olla direktiivin vaatimusten mukainen, eikä direktiivin asettamista velvoitteista voida kansallisesti poiketa. Suomessa luontodirektiivi on pantu täytäntöön metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa. Lisäksi suurpetoja koskevaa sääntelyä on tarkennettu Valtioneuvoston asetuksella metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista.
2. Bernin sopimus on yhteissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta. Sen ensisijainen tavoite on suojella uhanalaisia lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sopimus edellyttää valtioita toimimaan siten, että lagien kannat pysyvät tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Bernin sopimus solmittiin vuonna 1979 ja se tuli Suomessa voimaan vuonna 1986. Suomi on sopimuksen ratifioidessaan tehnyt varauman, jonka mukaan se ei sovella sopimusta karhun ja suden osalta.
3. Biobiversiteettisopimuksen tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1994. Se on laillisesti sitova ja sen sisältö on Suomessa pääosin toteutettu luonnonsuojelulaissa.
4. CITES-yhteissopimus säätelee uhanalaisten eliölajien kansainvälistä kauppaa. Sopimus astui voimaan vuonna 1975 ja Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1976. Sopimuksen tarkoituksena on suojella luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä valvomalla niillä käytävää kauppaa. Euroopan Unionin CITES-asetus vuodelta 1997 on jäsenmaissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä ja on sisällöltään kattavampi ja lajiliitteiltään tiukempi kuin CITES-yhteissopimus. Suomen suurpedoista CITES-yhteissopimus koskee ilvestä, karhua ja sutta. CITES-yhteissopimuksen piiriin kuuluvat lajit on sijoiteltu EUN: CITES-asetuksessa kolmeen lajiliitteeseen niiden uhanalaisuuden mukaan. EU-lainsäädännössä karhu, ilves ja susi kuuluvat liitteeseen A eli tiukimman sääntelyn alaisiin lajeihin. CITES-sopimus ja siihen liittyvä EU-lainsäädäntö kuuluvat ympäristöministeriön hallinnonalaan.
5. Suotuisa suojelun taso: Suomen suurpetokantojen suotuisaa suojelutasoa määriteltäessä tulee huomioida niin Bernin sopimuksen, biodiversiteettisopimuksen kuin EU:n luontodirektiivin suojeluvaatimuksen täyttäminen. Luontodirektiivin mukaan lajin suotuisa suojelutaso täyttyy, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Kunkin EU:n jäsenmaan on raportoitava omien direktiivilajiensa suojelutasosta kuuden vuoden välein EU:lle. Arvioinnissa tarkastellaan lajin levinneisyyttä, populaation ja elinympäristön tilaa, sekä arvioidaan edellä mainittujen tekijöiden kautta tulevaisuuden näkymiä. Nämä osatekijät luokitellaan kolmiportaisella asteikolla: suotuisa, epäsuotuisa riittämätön tai epäsuotuisa huono. Mikäli tietotaso lajista ei riitä arvion tekemiseen, annetaan luokaksi "ei tiedossa". Näistä osatekijöistä muodostuu lajin suojelutason kokonaisarvio. Arvio tehdään erikseen EU:n luonnonmaantieteellisiltä alueilta.
6. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
7. Luonnonsuojelulain mukaan oikeus luontoon kuuluu kaikille. Luonnonsuojelulain tavoitteena on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen
8. Luonnonsuojeluasetuksessa on määräyksiä mm. lajien seurannasta. Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso. Jos seurannan pohjalta on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi.
9. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Lakia tulee soveltaa kaikkiin eläimiin.
10. Metsästyslain mukaan susi on riistaeläin, joka on aina rauhoitettu.
11. Riistahallintolailla säädetään riistahallinnon toimijoista, jotka toimeenpanevat suurpetojen kannanhoitotoimia.
12. Riistavahinkolaissa säädetään niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan myönnettäessä valtion talousarvioon otetuista määrärahoista varoja riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen sekä riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen estämiseen ennalta. Korvattavat vahingot haetaan hirvieläinvahinkoihin, suurpetovahinkoihin sekä muiden riistaeläinten aiheuttamiin vahinkoihin.
13. Poliisilain nojalla voidaan tarvittaessa poliisin määräyksellä poistaa turvallisuusuhkaa aiheuttavat poikkeuksellisesti käyttäytyvät suurpedot. Tämä tarkoittaa sellaisia nopeasti yhä uhkaavammaksi kehittyviä, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttavia tilanteita, joissa ei ole aikaa selvittää metsästyslain tai -asetuksen soveltamisedellytyksiä.
14. Lievemmistä metsästysrikkomuksista säädetään metsästyslaissa, mutta metsästysrikoksesta ja törkeästä metsästysrikoksesta säädetään rikoslaissa. Rikoslain muutoksen myötä vuonna 2011 otettiin käyttöön laki törkeästä metsästysrikoksesta. Metsästysrikos arvioidaan törkeäksi, jos rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Edellytyksenä törkeästä metsästysrikoksesta tuomitsemiselle on, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeän metsästysrikoksen tuomio on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava on samalla määrättävä metsästyskieltoon vähintään kolmeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Tuomioistuin voi jättää metsästyskiellon määräämättä vain erityisen painavin syin. Metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä on mahdollisuus tuomita törkeästä laittomasta saaliin kätkemisestä jopa kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

Politiikka

Suurpetopolitiikkaa ohjataan ja kontrolloidaan poliittisilla päätöksillä. Metsästyslaissa susi on määritelty rauhoitetuksi riistaeläimeksi. Metsästys- ja riistanhoitotoimen ylin johto kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Suomen riistakeskus sekä riistanhoitoyhdistyksen toimivat maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Suomen riistakeskus on riistatalouden valtakunnallinen organisaatio, joka tukee paikallistason riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja hoitaa niille säädetyt julkiset hallintotehtävät. Valtakunnallista riistapolitiikkaa tukevat lisäksi valtakunnallinen riistaneuvosto ja alueelliset riistaneuvostot. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tehtävänä on suorittaa riistataloutta koskevia tutkimuksia ja kokeita. Luonnonvarakeskus (Luke) aloitti toimintansa 1.1.2015.

Luonnonvara-alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä asiantuntija- ja tukipalveluja kokoaa yhteen verkostomainen yhteistyöelin Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä eli LYNET.

Riistahallinnon yhteistyötä tiivistää julkinen riistakonserni, joka kokoaa riista-alan julkishallinnon toimijat saman pöydän ääreen. Riistakonserniin kuuluvat maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, riistanhoitoyhdistykset, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL). Metsähallitus (eräpalvelut), Metsäntutkimuslaitos (Metla) ja Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Konsernin keskeisimpiä strategisia hankkeita ovat laji- ja elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on ollut 1. tammikuuta 2015 alkaen osa Luonnonvarakeskusta.

Kansallisen riistahallinnon lisäksi suurpetoasioita pohtivat alueelliset vapaaehtoispohjaisesti perustetut suurpetoneuvottelukannat. Maakuntaliitto, MTK, Poliisi, Suomen riistakeskus, ELY-keskus ja vapaaehtoiset metsästäjätahot osallistuvat kaikkiin suurpetoneuvottelukuntiin, mutta monissa on osallisena myös esim. Kennelpiiri, SLL Luonnonsuojelupiiri, Eläin- ja luonnonsuojelujärjestö ja/tai Metsähallitus.

Suomen suurpetopolitiikka ja suurpetoja koskevat päätökset perustuvat eläinten riistaeläinstatukseen. Ympäristöministeriöllä, eläin- ja luonnonsuojelujärjestöillä ei Suomessa käytännössä ole nykytilanteessa juuri vaikutusmahdollisuuksia suden tai muiden suurpetojen elämää koskeviin päätöksiin.

Susien lukumäärän arvio ja uhanalaisuus

Ensisijaisesti susien lukumäärän arvio perustuu metsästäjiin kuuluvien petoyhdyshenkilöiden kokoamiin havaintoihin. Yleensä kuluvan talven lumiajan havaintoihin pohjautuva suden vähimmäiskanta-arvio annetaan vuosittain tammi-helmikuussa. Talven 2014 arvion mukaan Suomessa oli vain 140-155 sutta. Vuonna 2015 ei suoritettu ollenkaan lumijälkilaskentoja eikä syytä siihen ole kysyessäkään ilmoitettu. 1/2015 valmistui kanta-arvio, jossa Suomen susikannan koko oli 220-245 sutta. Kyseisen kanta-arvion tiedot pohjautuivat syksyltä 2014 metsästäjiltä saatuihin vahvistamattomiin havaintotietoihin, joiden pohjalta päätettiin ns. "kannanhoidollisen" metsästyksen aloittamisesta.

Uhanalaisuuden kriteerinä pidetään kannan kokoa. Erittäin uhanalaiseksi (EN, Endangered) määritetyn lajin lisääntymiskykyisten yksilöiden määrän raja-arvo on 250. Ennen ns. "kannanhoidollisen" metsästyksen aloittamista koko Suomen susien lukumäärä oli alle tämän rajan. WWF:n arvion mukaan susi on Suomessa todennäköisesti äärimmäisen uhanalainen (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen lajiin kohdistuu luonnossa erittäin korkea häviämisriski.

Suden metsästys ja salametsästys

Metsästyksestä ja riistanhoidosta säädetään metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa metsästysasetuksessa. Suurpedot ovat rauhoitettuja riistaeläimiä. Rahoituksesta voidaan kuitenkin poiketa metsästyslain asettamin edellytyksin myöntämällä poikkeuslupia. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo Suomen riistakeskusta, jolla on riistahallintolailla annettu toimivalta myöntää riistaeläinten poikkeuslupia asetetun suurimman sallitun saalismäärän rajoissa. Suomen riistakeskusta ohjaa myös harkinta luontodirektiivin vaatimuksista suotuisan suojelutason saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi suotuisana.

Suomen riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat voidaan jakaa kahteen tyyppiin: vahinkoperusteiset poikkeusluvat ja kannanhoidolliset poikkeusluvat. Lisäksi susia tapetaan poliisin määräyksellä poliisilain edellytysten (vaara ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattava vahinko omaisuudelle) mukaan. Suomessa ei pidetä poliisin määräyksellä tapetuista yksilöistä koko maan kattavaa tilastoa. Näin ollen ei myöskään ole mitään tilastoa syistä, jotka ovat johtaneet näihin tappomääräyksiin, eikä myöskään siitä, millä kompetenssilla poliisi määrittelee suden käyttäytymisen normaalista poikkeavaksi tai vaaralliseksi. On myös huomioitava, että omaisuusvahinkojen korvaamista varten on Suomessa olemassa oma järjestelmänsä.

Vahinkoperusteisten poikkeuslupien hakuperusteena on käytetty susien aiheuttamaa uhkaa ja susien aiheuttamia kotieläinvahinkoja, mm. koiriin kohdistuneita vahinkoja. Vahinkoperusteisia poikkeuslupia suden metsästykseen haetaan Suomessa paljon. Niitä haettiin esimerkiksi metsästysvuonna 2012-2013 poronhoitoalueelle 85 kappaletta (myönnetty 66, saalis 11 sutta) ja muun Suomen alueelle 52 (myönnetty 7, saalis 4 sutta). Vuonna 2013 Suomen susikanta oli noin 120 yksilöä koko maassa ja arviolta maksimissaan 10 yksilöä poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ulkopuolella hakemuksia haettiin eniten koiravahinkojen perusteella eli harrastustoiminnan takia, ei elinkeinon suojaamiseksi. Susien ja muiden suurpetojen aiheuttamat vahingot tulisi kuitenkin pyrkiä ensisijaisesti ennaltaehkäisemään ja mahdollisista vahingoista voidaan hakea korvausta.

Suden metsästykseen kananhoidollisia lupia ei ole myönnetty vuoden 2007 jälkeen, mutta vuonna 2015 asiassa tapahtuu muutos. 1/2015 maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen poikkeusluvalla sallittavasta metsästyksestä ja esitti metsästysvuodelle 2014-2015 poronhoitoalueen ulkopuolelle ns. "kannanhoidolliseksi" kiintiöksi 29 sutta. Kyseessä on kahden vuoden kokeilu. Lisäksi vahinkoperusteisesta kiintiöstä on päätetty luopua, jotta Suomen riistakeskuksella säilyisi toimivalta myöntää vahinkoperusteisia lupia metsästysvuoden päätyttyä 31.7.2015.

1/2015 Suomen riistakeskus myönsi 24 ns. "kannanhoidollista" poikkeuslupaa susien tappamiseen ja toimii hankkeen koordinoijana. Myönnetyillä poikkeusluvilla kaadettiin Suomessa 17 sutta helmi-maaliskuussa 2015. Kannanhoidollisen metsästyksen oheistuksissa suositeltiin välttämään lisääntyvän yksilön tappamista ja pyynti suositeltiin kohdistettavaksi nuoreen, haittaa tuottavaan yksilöön, mistä huolimatta suurin osa (11 yksilöä) tapetuista susista oli aikuisia ja ainakin yksin niistä oli lisääntyvä susi. Tapettujen susien joukossa oli myös pantasusia. Syyksi näihin tappoihin metsästäjät kertoivat, ettei muita susia ollut, joten he ampuivat ne sudet, jotka näkivät. Mahdollisesti Suomen susikanta on pienempi kuin metsästäjät ovat arvioineet. Sudenpyytäjä sai saaliiksi suden turkin ja pääkallon. Metsästyslain mukaan saaliiksi saatu susi kuuluu valtiolle ja on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle, mutta viranomainen palkitsi uhanalaisen eläimen tappaneita sen trofeella.

Suden salametsästys on Suomessa laajamittaista rikollisuutta ja uhkaa vakavasti lajia. Yhteisö tukee salametsästystä, vaikka se on rikollista toimintaa. Salametsästyksestä viranomaisille ilmoittaneiden ihmisten henkeä on uhattu ja heitä on häiritty. Törkeiden metsästysrikosten keskeneräistä oikeuskäsittelyä ei nähty esteenä ns. "kannanhoidollisille" tappoluville ja samaan aikaan ns. "kannanhoidollisen" metsästyksen kanssa tapahtui myös salametsästystä tai sen epäilyjä. Jo heti ensimmäisellä kaudella todistettiin, ettei luvallinen metsästys ainakaan poistanut salametsästystä.

Suden suojelun tulevaisuuteen liittyviä näkökohtia

• Metsästys - laiton ja laillinen - uhkaa hävittää suden Suomesta kokonaan.
• Suden kannanhoitosuunnitelman tulee tähdätä elävän suden hyväksyntään, ei kuolleen suden
• Paikallisia ihmisiä pitää kuulla suurpetoihin liittyvissä asioissa. Päätökset pitää tehdä kuitenkin huomioiden koko maan tilanne. Metsästysharrastukseen perustuen päätöksiä ei tule tehdä.
• Suden ns. "kannanhoidollinen" metsästyskokeilu on lopetettava. Salametsästystä ei tule palkita kaatoluvilla.
• Resursseja ja koulutusta salametsästyksen valvontaan tulisi lisätä.
• Asenneilmapiiriä pitäisi muuttaa siten, että rikollista ja laitonta metsästystä ei hyväksyttäisi ja tiedossa olevista metsästysrikoksista uskallettaisiin tehdä ilmoitus viranomaisille.
• Salametsästyksen ja metsästysrikosten tuomioiden tulisi olla ankarampia.
• Trofeita ei tule antaa metsästäjille ja ns. "kannanhoidollisen" metsästyksen yhteydessä metsästäjille annetut trofeet tulee palauttaa valtiolle.
• Valtakunnallinen tilastointi poliisin antamista tappomääräyksistä ja poliisien lisäkoulutus asiassa on tarpeen.
• Tapporahasuunnitelmat ja reviiriarvokauppasuunnitelmat tulisi unohtaa. Suden suojelusta ei tarvita "palkkioksi" lupaa tappaa susi ja tapporahaa.
• Poronhoitoalueen etelärajaa pitäisi siirtää pohjoisemmaksi, jotta suden elintila Suomessa kasvaisi. Lisäksi suden eläminen ja lisääntyminen tulisi sallia myös poronhoitoalueella esimerkiksi joillakin luonnonsuojelualueilla.
• Ympäristöministeriötä ei saa lakkauttaa eikä yhdistää maa- ja metsätalousministeriöön.
• Susia ja muita suurpetoja sekä uhanalaisia eläimiä koskevien asioiden hoito tulisi siirtää maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriöön.
• Suurpedot ja uhanalaiset eläimet pitäisi poistaa riistaeläinluokituksesta.
• Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt tulisi ottaa vahvemmin mukaan päätöksentekoon.
• Tiedotusvälineillä on suuri vastuu kertoessaan susiin, muihin petoeläimiin ja yleensä luontoon liittyviä asioita. Susivihaa ja -pelkoa ei tulisi lietsoa ja salametsästyksen riskin huomioiden tulisi noudattaa varovaisuutta myös susien paikkatiedoista kertoessa. Sama koskee myös yksittäisiä ihmisiä esim. sosiaalisessa mediassa.
• Kouluopetukseen tulisi lisätä petojen ekologian opetusta ja suurpetovahinkojen torjunnan opetusta.
• Afrikassa on laskettu, että investoimalla 160 000 dollaria vuosittain leijonien valokuvaussafareihin ja muuhun eläimiä elossa pitävään toimintaan (verrattuna metsästykseen) Keniassa Pilanesbergin alueella, hyöty on ollut 4 160 000 dollaria vuodessa. Taloudellisen hyödyn lisäksi eläimet pysyvät hengissä. Suomessa vastaavanlainen liiketoiminta voisi myös olla juuri susirikkailla alueilla kannattavaa myös työllistävästä näkökulmasta tuoda köyhtyviin kuntiin lisää verovaroja. Sudet ja muut suurpedot kiinnostavat ihmisiä ja suurpetoturismi tukisi kestävää kehitystä.
• Yksinkertaisilla toimilla voidaan suojella sutta.
• Meistä jokaisella on vastuu luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta.

Lähteet:

1. Laaksonen Mervi: Susi, 2013. Maahenki Oy.
2. Luigi Boitani ja Roger A Powell (toim.): Carnivore Ecology and Conservation, 2012. Oxford University Press.
3. Maa- ja metsätalousministeriö: www.mmm.fi / Kalastus, riistanhoito ja porot/Riistatalous
4. Maa- ja metsätalousministeriön muistio, Ylitarkastaja Jussi Laanikari 21.01.2015, Dnro 2334/13/2014: Maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014-2015.
5. Metsähallitus, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö: www.suurpedot.fi
6. Pohja-Mykrä Mari ja Kurki Sami: Kansallisen suurpetopolitiikan kehittämisarviointi, 2014. Helsingin yliopisto.
7. Ruralia-instituutti. Raportteja 114: www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja114.pdf
8. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010
9. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
10. Salakaadot seis, Luonto-Liiton susiryhmän kampanja: www.salakaadotseis.fi
11. Suomen Laki: www.finlex.fi
12. Suomen riistakeskus: www.riista.fi
13. WWF:n lausunto luonnoksesta suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi 14.01.2015: https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/kannanotot-ja-lausunnot