Suomen Susi 2013 ry

Maa- ja metsätalousministeriölle

8.12.2021

Viite: Dnro VN/27690/2021

Asia: Maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2021-2022

Suomen Susi 2013 ry kiittää lausuntomahdollisuudesta ja lausuu seuraavaa.

VASTUSTAMME JYRKÄSTI SUDEN KANNANHOIDOLLISTA METSÄSTYSTÄ

Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut ehdotuksen suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi talvella 2022.

Olemme tutustuneet useisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joissa yksiselitteisesti todetaan, että mikä tahansa häiriö suden laumadynamiikassa johtaa usein lisääntyviin susivahinkoihin kyseisellä seudulla. Mikäli taas koko lauma hävitetään, tilalle tulee uusi lisääntyvä pari hyödyntämään reviiriä. Antamalla susien elää rauhassa reviireillään vähennetään myös vahinkoja, ja mikäli pihapiirit reviirialueilla pidetään puhtaina susia houkuttelevista esim. teurasjätteistä, pihapiiriin ei reviirilauma tule.Tutkimuksiin edelleen viitaten, susipelko ei poistu tiedottamalla sudesta, vaan ainoastaan käsittelemällä pelko henkilökohtaisesti. Susipelko on irrationaalinen pelko, johon susien tappaminen ei auta. Joissakin tapauksissa se voi vain vahvistaa pelkoa. Tämän voimme todeta, kun Suomessa on edellisen kannanhoidollisen metsästyksen ja jatkuvien poikkeuslupien jälkeen edelleen susipelkoa.

Suden kannanhoidollinen metsästys ei saisi myöskään olla poliittista ääntenkalastelua, joka väistämättä tulee mieleen, kun maa- ja metsätalousministeri jo kolmatta kertaa käyttää sitä vaalipropagandana ja vain kolmen vuorokauden sisällä asetuksen lausuntakierroksen ilmoittamisesta julkaisee ehdokkuutensa seuraavissa vaaleissa.

Suden kannanhoidollinen metsästys on trofeemetsästystä tappajan saadessa itselleen osia tappamasta eläimestä. Trofee-metsästys ei kuulu nykypäivän sivistyneen valtion käytäntöihin.
Suomessa on mahdollista puuttua tehokkaasti lain puitteissa vahinkoa ja vaaraa aiheuttavien susiyksilöiden haittoihin ensisijaisesti karkottamalla, ja mikäli se ei onnistu, tappamalla. Näistä ruhot menevät valtiolle ja sen takia osa metsästäjistä vaatii, jopa rikollisuudella uhaten, kannanhoidollista metsästystä trofeen toivossa.Susi on erittäin uhanalainen laji ja uhanalaisuuden ainut syy on metsästys, niin laillinen kuin myös laiton. Suden suojelun perusta löytyy EU:n luontodirektiivistä, jossa susi on määrätty tiukasti suojeltavaksi lajiksi, jonka suojelusta saa poiketa vain, jos direktiivin kolme edellytystä täyttyvät:

• Poikkeaminen ei saa vaarantaa tieteellisesti määriteltyä susikannan suotuisaa suojelutasoa.
• Poikkeuksen on oltava ainut tyydyttävä ratkaisu susikysymyksen ratkaisemiseen.
• Jos kaksi ensimmäistä edellytystä täyttyvät, suden kannanhoidollinen metsästys voidaan aloittaa, jos se on mahdollista toteuttaa valikoiden, rajoitetusti ja tarkoin valvotuissa oloissa.

Näiden kolmen edellytyksen lisäksi jo nykylainsäädäntö mahdollistaa merkittävää vahinkoa ja uhkaa aiheuttavan susiyksilön karkottamisen ja sen epäonnistuttua, tappamisen.

LAIN EDELLYTYKSET SUOJELUSTA POIKKEAMISELLE

Suotuisa suojelun taso

EU-komissio on asiassa C-342/05 katsonut, ettei suden suojelun taso Suomessa ole suotuisa.
Ratkaisussa KHO:2020:28 (ennakkoratkaisu EUT C-674/17) on katsottu, ettei vuosien 2015-2016 kannanhoidollinen metsästys ollut lainmukainen, sillä ei esitetty, ettei metsästys huonontaisi suden epäsuotuisaa suojelun tasoa. Metsästys epäonnistui täysin myös tapettavien susien valinnan kannalta, kun suurin osa tapetuista susista oli suositusten vastaisesti lisääntyviä yksilöitä. KHO:2013:185 ratkaisussa viitattiin oikeuskirjallisuuteen, jossa todetaan, ettei uhanalaisten lajien suojelutilannetta voida kuvata suotuisaksi. Varovaisuusperiaate ja ennalta varautumisen periaate molemmat edellyttävät, että tieteellisesti epävarmassa tilanteessa (suden suotuisasta suojelutasosta ei ole tieteellistä varmuutta) luontoa vahingoittava teko tulee jättää tekemättä.

Huomionarvoista on se, että maa- ja metsätalousministeriö on itse tilannut tutkimuksen suden suotuisan suojelutason selvittämiseksi, ja alustavien tutkimusten mukaan kanta ei ole suotuisalla tasolla. Tutkimus valmistuu vasta syksyllä 2022.

Muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen

Tuomiossaan C-647/17 on EU-tuomioistuin todennut, että jäsenvaltion on esitettävä täsmälliset ja asianmukaiset perustelut sille, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole niiden päämäärien saavuttamiseksi, joihin on vedottu poikkeuksen tueksi.

Asetusluonnoksessa ministeriö ehdottaa muuksi tyydyttäväksi ratkaisuksi sitä, että EU-oikeutta muutettaisiin niin, että susia voisi metsästää vapaasti. Asetusluonnoksessa todetaan: "Muu tyydyttävä ratkaisu olisi muuttaa luontodirektiivin liitteitä luontodirektiivin 19 artiklan mukaisessa menettelyssä siten, että susi siirrettäisiin Suomen populaation osalta liitteestä IV liitteeseen V. - Johtopäätöksenä voidaan todeta edellisestä, että suotuisalla suojelun tasolla olevan kannan kasvun säätelylle ja siihen liittyvien konfliktien hallinnalle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin sallia suden suojelusta poikkeaminen luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e-alakohdan perusteella."

Toive lain muuttamisesta ei ole lain mukainen peruste suojelusta poikkeamiselle, koska sitä ei voida perustella eikä sitä ole liitetty merkityksellisiin tieteellisiin, teknisiin ja oikeudellisiin selvityksiin.

Asiassa C-342/05 tuomioistuin on todennut, että päätökset, jotka yhtäältä eivät perustu arviointiin siitä, millä tavoin niillä sallittava susien tappaminen vaikuttaa tämän lajin kantojen suotuisaan suojelun tasoon niiden luontaisella levinneisyysalueella, ja joita toisaalta ei ole perusteltu täsmällisesti ja asianmukaisesti muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisen osalta, ovat luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vastaisia.

Kolmas edellytys: valikoiden, rajoitetusti, tarkoin valvotuissa oloissa

Kolmas edellytys on, että jos edelliset edellytykset täyttyvät, kannanhoidollisen metsästyksen olisi toteutettava valikoiden, rajoitetusti ja tarkoin valvotuissa oloissa. Tämä ei asetuksen perusteluluonnoksen mukaan ole mahdollista: "Lisäksi EU-tuomioistuimen ja KHO:n ratkaisukäytännön perusteella vahinkoa aiheuttava yksilö on pystyttävä identifioimaan, joten valikointi on lähes mahdotonta laumasta etenkin lumettomana aikana tai vuotena."

Asetusluonnoksessa olevat muut perustelut

Suden arvon kasvattaminen riistaeläimenä ei ole luontodirektiivin hengen mukainen peruste, koska susi on suojeltava laji eikä sen arvoa tule kasvattaa riistaeläimenä

Suden hyväksyttävyyden edistäminen tulisi tapahtua ei-letaaleilla keinoilla:

• Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutukseen pitää satsata paremmin. Tällä hetkellä heillä ei ole riittävää taitoa määritellä jälkien perusteella lajeja eikä tunnistaa niitä edes ruhoista. Esimerkkinä syksyllä 2014 Mikkelissä auton alle jäänyt belgianpaimenkoirauros, jonka sekä poliisi että suurpetoyhdyshenkilö määrittelivät naarassudeksi.
• Susireviirialueiden asukkaita pitäisi palkita mahdollisimman kattavasti ja yleishyödyllisesti, esim. valtion kustantamilla koulukyydeillä tai muilla kollektiivisilla eduilla, jolloin susista tulisi kaikille arvokas luonnonvara, elävänä.
• Mm. EU:n rahoittama SusiLIFE-projekti tulee katsoa loppuun ja arvioida sen lisääntyneen tiedottamisen vaikutus paikallisiin asukkaisiin.
• Suden aiheuttamien vahinkojen ei-letaali ennaltaehkäisy tulee olla ensisijainen tavoite. Mikäli ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei ole käytetty, ei tulisi myöskään maksaa korvauksia vahingoista. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käyttö tulisi olla kannattavaa ja näkyä korvausten määrissä. Susien tuottamien vahinkojen korvaussummaa voitaisiin myös täten nostaa, sillä vahinkojen määrä vähenisi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden johdosta.

Metsäpeuran suojeleminen:

• Ei ole johdonmukaista poiketa uhanalaisen lajin suojelusta sitä elinvoimaisemman lajin suojelun mahdollistamisella. Metsäpeuraa suojellaan parhaiten sen elinympäristöjä suojelemalla, ei susia tappamalla. Mikäli metsäpeuraa kasvatetaan ympäristössä, jossa ei ole sen luontaisia saalistajia, se ei opi myöskään suojautumaan niiltä ja sitä voi alkaa vertautumaan puolikesyyn poroon.

Salametsästyksen uhka:

• Joensuun käräjäoikeudessa käsiteltiin suden salametsästystapausta 30.11.2021, jossa lieksalaismiestä syytettiin ainakin 10 suden myrkyttämisestä. Tämä teko oli alkanut vain vuosi edellisen kannanhoidollisen metsästyksen jälkeen, joten ainakaan tässä tapauksessa kannanhoidollinen sudenmetsästys ei poistanut suden salametsästystä eikä myöskään löydy mitään tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittaisivat laillisen suden tappamisen poistavan tätä rikollisuutta.
• Kannanhoidollinen metsästys voi jopa lisätä salametsästystä, mikäli rikollisten metsästäjien saaliskateus nousee ja he kokevat jäävänsä vielä enemmän alakynteen, jopa "omiensa" suunnalta. Jo nyt esiintyy susivastaisissa some-ryhmissä spekulointeja siitä, ketkä valitaan mukaan metsästystä tekemään ja millä perusteilla. Ei se, että jotkut saavat laillisen luvan tappaa susia, poista muilta halua tehdä sitä, ja jopa jäädessään ilman laillista lupaa, ylittää kynnys suorittaa laiton teko.Yhdistyksen saamien tietojen mukaan salametsästäjät tappavat armotta myös monia muita eläimiä luvatta, joten kyse ei ole vain susivihasta tai susien liiallisesta määrästä. Esim. hirviä metsästetään laillisesti ja siitä huolimatta esiintyy myös hirviin kohdistuvaa salametsästystä. Valitettavan moni metsästysseura hyväksyy jopa julkisesti salametsästyksen minkä tahansa lajin kohdalla, joten erävalvojille tulisi olla enemmän resursseja valvoa omia alueitaan.
• On erittäin suuri riski, että laillisesti tapetaan saman verran susia, kuin mitä rikolliset metsästäjät salametsästävät samaan aikaan. Täten susikantaa tuhoava vaikutus tuplataan laillistamalla rikollinen toiminta.

Suden aiheuttamat kotieläinvahingot:

• Muu tyydyttävä ratkaisu on kotieläinten suojaaminen. SusiLIFE-projektin myötä petoaitatarvikkeet ovat nyt helpommin saatavissa ja informaatio niiden oikeasta asentamisesta ja huoltamisesta on kaikkien laiduneläinomistajien opittavissa. Suomessa lienee 1-2 tapausta, joissa ei ole selvitetty varmuudella, miten suurpeto on päässyt laitumelle, vaikka se on suojattu petoaidoilla. Kaikissa muissa tapauksissa petoaidat ovat suojanneet laiduneläimiä.

Laumanvartijakoirien käyttö on jo tuhansien vuosien takainen varma keino suojata eläimet.

Metsästyskoirien kuolinsyynä susien aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia verrattuna muihin kuolinsyihin, joista liikenne on suurin (Kennelliiton tilasto metsästyskoirarotujen kuolinsyistä).

Metsästäjäliiton mukaan luontoomme päästetään metsästysajan aikana n. 83 000 koiraa. 2020 vuonna on oletettuja susien aiheuttamia koirakuolemia korvattu 54 kpl (Suden aiheuttamat vahingot lukumäärinä 2019-2020. Lähde: Riistavahinkorekisteri.).

Suden aiheuttamat koiravahingot ovat siis 0,07 %:n luokkaa koko metsästyskoiramäärästä. Tämäkin olisi estettävissä, jos irtokoiralla metsästäminen kiellettäisiin.

Poronhoitoalue ja porovahingot:

• Koska asetus ei koske poronhoitoaluetta, ja siellä parasta aikaa tapetaan susia poikkeusluvilla, emme ota tässä lausunnossa siihen muuta kantaa, kuin että Suomessa pitäisi noudattaa samaa käytäntöä kuin muissa Pohjoismaissa ja sallia poronhoitoelinkeino ainoastaan saamelaisille ja siten siirtää poronhoitoalue koskemaan ainoastaan Pohjois-Lappia.

LOPPUYHTEENVETO

Suomen Susi 2013 ry vastustaa jyrkästi suden kannanhoidollista metsästystä, edellä esitettyihin syihin nojaten.

Koko hoitosuunnitelma on laadittu lähes pelkästään metsästyksen etuja silmällä pitäen. Metsästysharrastus on kuitenkin vain marginaalisen väestöryhmän harrastus eikä sen perusteella saa vaarantaa kokonaisen eläinlajin tulevaisuutta Suomessa.

Kaikissa susia koskevissa päätöksissä tai niiden valvonnassa pitää varmistaa, ettei harrastukseen pohjautuva jääviys ole esteenä ja valita sellaisia henkilöitä näihin tehtäviin, jotka eivät harrasta metsästystä tai hyödy metsästysharrastuksesta.

Toivomme, maa- ja metsätalousministeriön tekevän päätöksensä susia koskevissa asioissa lakeihin ja tieteeseen perustuen.

Kunnioittavasti 

Suomen Susi 2013 ry

Carina Lintula, puheenjohtaja  Susanna Kiviranta, sihteeri